Isänpäiväfiiliksiä

Opiskelu syö minun energian. Ehkä vähän on saamattomuuden vikaaki, mutta jo ajatus siitä että on paljo niin paljo tehtävää ni alkaa väsyttämään ja ahistamaan ja surettamaan jaja..

 Sit kivoihin juttuihin. Kävin tänään taas mummilassa tutkimusmatkailemassa vinttejä ja puojeja sun muita ja voi juku mitä kaikkea sieltä löytykää! Teen pian uuden reissun ja haen sieltä kaikki löydöt pois (heti ku oon keksiny niille paikan). Mukaan otin mummin vanhan laukun johon rakastuin täysin! Nyt mun täytyy huomenna astella dinskohon ja käyä ostamassa pois sieltä ne ruskeat saappaat mitä himoitsin viikolla. Ne sopis niin hyvin yhteen ton laukun kans! 

 Eilen leivoin taas päivän sen sijasta, että oisin lukenu. Mutta pitihän iskän saaha kakku isänpäiväksi, vai mitä? Banaanit oli tarjouksessa joten banaanisuklaakakun lisäksi tein lisäksi vielä vähän turhan ison määrän banaanisuklaamuffinsseja kermavaahtokuorrutteella. Nam!

Kuva isänpäiväkorttiin. Hyvää isänpäivää iskä!

 Mut nyt ei enään auta, nyt on jo pakko alkaa lukemaan. Tai no ainaki vähän aikaa, koska kohta vois olla jo hyvä aika suunnata ulos lenkille. Hihi 

-P

Hissunkissun

Nii että aika hilijasta ollu täällä... Kaks viikkoa on eletty pikakelaus elämää, juostu pää kolmantena jalkana, eletty jäniksen selässä. Tai oikeastaan viikko ku mehän tosiaan oltiin siellä Prahassa tosiaan! Lupaan ja vannon, että kirjotetaan matkapostaus mahdollisimman pian!

Mutta mitäpä muuta. Minulla harkka pyörii mahotonta vauhtia etiäpäin! Yks viikko takana ja kolme edessä, ei paha. Olin aluksi koko harjottelun suhteen aivan plaaaah, mutta oon ollu enemmän ko innoissaan! Pääsin todella mielenkiintoseen 1-2 luokkaan näkemään miten yhdysluokka opetus toimii käytännössä, sekä opettamaan ite matikkaa, äikkää ja kuvista. TYKKÄÄN. Paitsi tuntisuunnitelmien teko on täyttä kuraa... Joulua odotan myös kovasti! Tai no lunta ensin, sitten joulua.

Hunaja juoksee, minä en. Nuhanenän paras kaveri.

Viime lauantaina oli pikkujannun ristiäiset. Pikkujannu, ukkeli, pullukka ja möhötys vaihtu Oliveriksi. Täytyy nyt kyllä myöntää, vaikka kuinka nolottaa, että muutama kyynel tais vierähtää poskelle ihan vaan varkaiten. Tuntuu, että ihan vasta ajettii Santun kans pyörällä rapakoissa ja tapeltiin kummalla on enemmän limukkaa lasissa. Nyt se onki isä, perheellinen ukko. Hurjaa, mutta samalla mahtavuutta! 

Nauroin tuolle TAAS eilen veet silmissä, naurakaa teki.

-S